e s k o t u o m i

Ohessa kertomusta Maltasta, sen ominaispiirteistä, sen mieleenpainuvista erikoisuuksista, elämäntavasta  siten kuin mene koimme käydessämme Maltan ja Gozon saarilla toukokuussa 2010.Ohessa kartat Maltan pääsaaresta ja Gozosta. Karttoihin on myös merkitty paikat, joissa kävimme, joihin keskityimme.

Malta sijaitsee n. 90 kilometriä Sisiliasta etelään.Sen historia on ikiaikainen. Erinomainen TAPANI HARVIAISEN (Helsingin yliopiston seemiläisten kielten professori) essee Maltan historiasta oli Tiedelehdessä. Maltaa himoittu 7000 vuotta - tiede.fi.

Tulopäivä 22.5.2010

Bulgarian Airlinesillä Helsinki – Malta. Palvelu ok. Lentokone lähdössä n. 1 h myöhässä. Perillä ihan sopivasti n. 12.30. Lentokentältä hotellille matkatoimisto Hispanian bussilla. Ensivaikutelmat Maltasta

• aurinkoista
• kirkasta
• keltaista
• asuttua

Hotellimme sijaitsi Sliemassa, joka  on vilkas kaupunki ihan Valettan kupeessa, kapean lahden toisella puolella. Se on ”uusi” kaupunki, ei kovinkaan viehättävä. Hotelli Plevna oli ***, oikeasti ehkä **½. Toimiva, huonekohtaisella ilmastoinnilla varustettu, mutta… On se vaan niin, että englantilaiset ja niiden perilliset eivät saa toimimaan sähköjä ja vesihuoltoa. Huoneessa parveke. Hotelli sijaitsee rauhallisella alueella ihan Slieman keskustan tuntumassa lähellä lauttarantaa, josta  pääsee kätevästi pääkaupunki Valettaan.

Päivällä hyvä salaatti rantakadun varrella ja illalla kebabit kioskista. Slieman rantakatu on erittäin vilkas, sivummalla matalaa siistiä kolmi- nelikerroksista taloa, jossa lähes jokaisessa parveke-erkerit. Syntyy omaleimainen, välimerellinen maisema. Väri on Maltan keltainen ei Sienan keltainen.

Hotelli sijaitsee oikeastaan hyvinkin tylsällä, tosin rauhallisella alueella. Satamasta yllättäen aikamoinen mäki hotellille.

Matkapäivät ovat aina rankkoja, joten aikaisin nukkumaan.

23.5.2010 Sunnuntai Valetta I

Hotellissa erittäin hyvä aamiainen ja sen jälkeen reippaana rantaan ja pienehköllä vihreällä lautalla lahden yli Valettaan. Ei ole Valetta turhaan Unescon maailmaperintökohde. Vanha, mäkinen, kapeakatuinen historiallinen kaupunki.

Valettan portilla sijaitsee pääbussiasema. Kaikki reitit päätyvät sinne, joten asema oli tupaten täynnä busseja. On ne vaan hienoja nuo keltaiset vanhanmalliset bussit. Malta on kuulemma luopumassa niistä - miksiköhän???. Lisää Maltan bussien kuvia täällä. Bussiaseman kupeessa järjestetään päivittäin markkinat. Alue täynnä kojuja ja tärkeellistä tavaraa, ei elintarvikkeita.

Oli tosi mukava dallailla Valettan kapeita katuja ylös ja alas. Ilma   mitä mukavin, noin + 22ºC ja aurinkoista.  Merituuli oli raikas. Maisemat  maltankeltaisia rakennuksia, sinistä merta ja parveke-erkkereitä. Puutarhoissa kukkaloistot mitä upeimpia. Maltan ovet! Lisää ovia täällä.

Valetta on linnoitetulla niemellä. Vuosituhansien aikana maltalaiset ovat oppineet, että vaaraa uhkaa mereltä. Niemen itäreunalla näkymä Grand Harbouriin.

Sattui olemaan sunnuntai ja Valetta FC:n jalkapallo-ottelu. Se pelattiin keskellä Maltan saarta olevalla kentällä. Jo aamusta FC:n kannattajat täyttivät kaupungin kadut ja pienet kapakat. Kaikilla sata lasissa ja ehkä jotain muutakin oli lasiin eksynyt. Punavalkoinen oli paikoin hallitseva väri. Seuraavana päivänä kuulimme, että Valetta FC oli voittanut ottelun.

Takaisin lautalla Sliemaan ja hotellille. Ennen iltaa pistäydyimme Plevna Lidossa eli hotellin uima-allasalueella, joka sijaitsi n. 100 metrin päässä hotellista rannan tuntumassa. Virkistihän merivesialtaassa uiminen, mutta emme vaan ole auringossa grillaavia ihmisiä.  Puoli tuntia ja äkkiä takaisin hotellille.

Illalla Serafino ravintolassa. Miljöö ok, henkilökunta ok, hintataso ok, mutta ruoka ei. Parsakeitto todennäköisesti pussikeittoa, kalakeittoa luulin pohjaan palaneeksi. Väittivät maun johtuvan mausteseoksesta (salvia, tilli) - vaihtoivat. Red Snapper kuivaa. Vitelloni eli vasikanleike oli ok. Tiramisu kuivaa. Ei ollut kokin paras päivä.

Uni maistui. Kyllä turisteeraaminen on rankkaa.

24.5.2010 Maanantai Valetta II

Aamulla taivas oli hiukka pilvessä ja satoi muutaman vesitipan. Siis lahden yli Valettaan ja museoihin. Oltiin jo puoli kymmeneltä aamukahvilla Valettan portin pielessä. Siitä ettiäpäin turistireittiä seuraten Our Lady of Victories kirkon ja päämisterin palatsin ohi pieneen puutarhaan mäen päälle. Hienot näkymät Grand Harbourin satama-alueelle ja lahden toisella puolella sijaitsevaan uudempaan Valettaan. Matka jatkui mäkeä alas Victoria Gatelle ja takaisin mäkeä ylös kauppahallille. Sama tuntuu olevan kehitys Maltalla kuin Suomessakin: Kauppahallit kuihtuvat pois.

Seuraavaksi Palace of the Grand Masters. Ylimyspalatsin yläkerrassa loistava huoneet seinä- ja kattomaalauksineen ja gobeliineineen. Osaan palatsia oli järjestetty Edward Caruana Dinglin näyttely. Herra oli 1900-luvun taitteessa elänyt taidemaalari. Hän elätti itseään muotokuvilla Englannin kuninkaista ja ylimystöstä. Lisäksi hän maalasi Maltan maisemia ja kansaa. Palatsin alakerrassa museollinen Maltan kulta-ajan ritarien ja sotureiden aseita, haarniskoja yms. tärkeellisiä sotaväen esineitä. 2 kerros erinomainen, alakerta ~~

Lounaaksi söimme ravintola Cocopazzossa bruscettaa ja kaniraviolia, herkullista. Hinta-laatusuhde kohdallaan.

Ilma selkeni ja helle hyökkäsi. Pakoon siis kulttuurin pariin kohteena St John’s Co-Cathedral & Museum. Uskomaton kirkko, kultaa, hopeaa ja lattiat marmorimosaiikkisia raamattuaiheisia taideteoksia. Kuvat täällä, Museossa kaksi vaikuttavaa Caravaggion maalausta The Bebeading of St. John’s the Baptist ja St. Jerome. Hyvät kuvat esimerkiksi Cultelin sivulla. Lisäksi museon yläkerrassa gobeliineja, vanhoja nuottikirjoja (sivut n. 60 cm x 90 cm) ja pyhäinjäännösastia. Siinä oli säilytetty Johannes kastajan kättä, jolla hän kastoi Jeesuksen.

Kahvit ja leivokset Valettassa ja lautalla Sliemaan.

Illalla kävellen rantabulevardia (Tower road) pitkin St Julian’s Bayn rantakahvilaan. Burgerit sekä salaatit huiviin ja takaisin. Ranta täynnä toinen toistaan “tylsempiä” hotelleja ja yms.residenssejä. Ei natsannut. Nuoriso vietti iltaelämää kivikkorannalla

25.5.2010 Tiistai Aurinkoa, raunioita, kävelyä

Kirkas aamu. Jälleen lautalla lahden yli Valettaan ja sieltä Hagar Qimiin ja Blue Grottalle. Aluksi etsittiin ja löydettiin turisti-info. Se sijaitsee nykyisin kulttuuriministeriön tiloissa. Saatiin hyvät tiedot bussireiteistä ja siinä sivussa katsastettiin taidenäyttely ja ministeriön vessa - strightly staff only! Ikivanhalla keltapunavalkoisella bussilla nro 138 hurjaa vauhtia halki maltankeltaisten maisemien saaren etelärannalle.

Aluksi ikivanhat temppelit Hagar Qimissä. Temppelirauniot vanhempia kuin pyramidit, joten ymmärtää hyvin, että keltainen suhteellisen pehmeä kivi oli aavistuksen rapautunut. Alue oli hyvin opastettu ja informaatio oli vähintäänkin riittävää.

Seuraavaksi kävellen n. 30 asteen paahteessa mäkeä ylös  ja mäkeä alas päämääränä Blue Grotto. Maisema oli kuten todettua puhki palanutta. Muutama kasvi oli tosin kukassa mm. isot kaktukset, suuret atsaleapensaat, ohdakkeet, muutama tunnistamaton ja tilli (näytti tilliltä taisi olla villifenkoli). Paahteessa kasvoi myös kapris-pensaita/varpuja (pienehkö pensasmainen kasvi, jonka marjat kerätään vihreinä ja valmistetaan hapattamalla mausteeksi). Mäkeä alas rantaan, josta veneillä tutustumaan sinisiin,  veden keltaiseen kiviainekseen muovaamiin luoliin ja portteihin, jne. Vesi oli todella turkoosinsinistä. Itse asiassa sama sinisyys ja luolat on koettu Välimerellä aika monessa paikassa. Mielenkiintoisempaa oli seurata paikallisia, jotka viettivät kahvilan siimeksessä siestaa. Lopuksi mäkeä ylös ja busseilla Valettan kautta hotellille.

Syömään ei kannata lähteä Plevna-hotellista kauas, sillä ihan läheltä löytyy erinomainen ravintola. L´Artist (palkittu vuoden 2009 parhaana uutena ravintolana). Tosi hyvä hinta/laatusuhde. Nuorella chefillä loistava asenne

• listan ulkopuolelle voi ja pitää tuoda jotain sillä hetkellä hyvää
• omaperäistä oli alkuruoaksi tarjotut friteeratut etanat herkkusienien kera ja erinomaisen kastikkeen kanssa
• erittäin hyvä entrecote (chef oli saanut tosi hyvää pihviraaka-ainetta)
• listan ankka/kala-annos erinomainen (ankan rasva mehevöitti vaalean kalan)
• jälkiruokana espresso ja jäätelösuklaatorttu uunissa nopeasti käytettynä, yes

Pihvi oli grillattu laavakivigrillillä ja juuri oikein. ( pyydettiin medium miinus eli blue ja saatiin blue). Koko lysti kahdelta hengeltä viineineen, tippeineen 75 euroa eli hinta laatu kohdallaan.

On se kokeiltava kotomaassakin

• - kastiketta, jossa balsamico, öljy ja sokeri karamellisoidaan (ainakin etanan kanssa se oli hyvää
• - vaalean kalan voi paistaa ankanrasvassa tai ankan kanssa.

26.5.2010 Keskiviikko Kiireetön päivä Gozon saarella.

Aamulla puoli kymmenen bussilla 645 Sliemasta Gozon lauttarantaan. Matka kesti yllättäen noin tunnin johtuen ruuhkasta, hotelliresorttien lukumäärästä ja tiheydestä sekä loppupään mutkaisen mäkisestä maastosta. Rannasta lautalla puoli tuntia ja oltiin Gozolla M’Garrin satamassa. Jälleen bussiin ja 15 minuuttia mäkeä ylös körötellen Victorian kaupunkiin.

Päätimme kävellä rantakohteeseen nimeltä XLendi. Helppoa, sillä koko matka (n. 3 kilometriä) on alamäkeä. Tosin helle hidasti askeleita hiukka. Heti lähdettyämme ympäristö rauhoittui, kulkeminen oli mukavaa. Gozo on vihreämpi ja “kukkaisempi” kuin Maltan pääsaari. Gozolla ei myöskään ole vastaavanlaisia hotellihirvistyksiä kuin salmen toisella puolella Maltan pääsaarella. Itse Xlendi oli rantakohde, mutta suhteellisen pieni ja erittäin mukavan oloinen ja suorastaan tyylikäs. Suositeltava , jos ei nyt päiväkausien oleskeluun niin ainakin pistäytymiseen.

Xlendin rantakahvilassa oli varjojen alla mukava lounastaa, ruokkia kaloja ja seurata rantaelämää. Maisemat olivat aivan upeita.

Helle ja laiskuus iskivät, joten päätimme palata bussilla Victorian keskustaan. Sieltä toisella bussilla rantaan, laivalla salmen yli ja 645:lla Sliemaan. Kokonaisuudessaan reissu kesti yli yhdeksän tuntia.

Illalla syömään “kotiruokala” Il-Merilliin kanipataa. Paikka on turistioppaan suosittelema, mutta ei minun. Ei maistunut kuivahko kaninliha liian mausteisessa ja suolaisessa ruskeassa kastikkeessa. Salaatit, vihannekset ja perunat oli kokki perinyt varmaan englantilaisessa keittiössä palvelleelta sukulaiseltaan.

27.5.2010 Torstai Valetta III

Aamulla lautalla lahden yli jälleen Valettaan. Mäkeä ylös kahville ja sen jälkeen aidosti turisteeraamaan. Shoppailua tai oikeastaan shoppailun yritystä hela dagen.

Kävimme Malta Experience-multimedisshowta katsomassa. Se oli kiinnostava katsaus Malta historiaan 5000 ekr -> nykypäivä. Ei Maltalla ihan helppoa ole ollut. Aina kun on ollut rauhallista, mereltä on saapunut uusi käskyttäjä, sortaja, valloittaja, kuka milloinkin. Kaikki mahdolliset kansat ovat alistaneet maltalaisia: foinikialaiset, kreikkalaiset, etruskit, roomalaiset, arabit, ottomaanit, ranskalaiset, englantilaiset. Toisessa maailmansodassa saksalaiset pommittivat Valettaa oikein urakalla. Kukahan seuraavaksi pistäytyy  ? Nälkäisen Afrikan väki.Nyt afrikkalaisia tai arabeja ei näkynyt oikeastaan ollenkaan.

Seuraavaksi erinomaiset sämpylät ja oluet ja jälleen samassa paikassa, kuin sunnuntaina päivänä. Alkaakohan sitä toistaa itseään. Ei kai.

Turisteeraaminen jatkui hienoon kotimuseoon Casa Rocca Piccolaan. Paikan isäntänä oli Budachin paroni. Oikein mainio pappara . Hän esitteli henkilökohtaisesti talonsa. Nähtiin talosta kymmenkunta huonetta ja maanalainen kellari, johon ihmiset pelastautuivat toisen maailmansodan aikana. Varsinaisesti huoneita oli 50. Mielenkiintoinen historiallinen paikka. Talo oli asuttu, mm. 92 vuotias isoäiti asui huushollissa. Historia oli kouriintuntuvasti läsnä. Oli vanhaa taidetta, oli pöytähopeaa, hopeisia lääkärivälineitä,  mummon hopeisten pienoisesineiden kokoelmaa ja jne. Casa Piccolan piha oli kaunis. Hopeiset lääkärivälineet koettiin aikoinaan 1900 alussa taikakaluina, koska ne toimivat ja infektioita ei syntynyt. Paronin setä - pappi- toimi aktiivisesti sairaiden hoitajana noudattaen Maltan ritareiden alkuperäistä missiota. Budachin parooni De Piro kertoi, että näyttää siltä, että kaupunkitalot häviävät Maltata. Ne muuttuvat shoppin-centtereiksi tai pankkien konttoreiksi. Suomessa ne varmaan muuttuisivat ABC-huoltoasemiksi.

Ja sitten syömään italialaismaltalaiseen ruokalaan nimeltään La Cuccagna. Merenelävien spagetti Piscina oli erinomaista eikä tomaatti, pekoni, chilipennetkään huonoja olleet. Pastat ja puolikas talon valkkoviiniä 21 euroa - hinta-laatusuhde erinomainen.

28.5.2010 Perjantai Mdina ja Rabat

Yhdeksältä bussi nro 65:lla Mdinaan (n. 50 min). Aamu oli pilvinen mutta lämmin. Sopiva matkustaa. Perillä aurinko tuli esiin ja valaisi Mdinan, Maltan vanhan pääkaupungin ( noin vuoteen 1500 asti). Vanha kaupunki on puolustusmuurien sisällä ja todella varhaiskeskiaikainen. Museota koko kaupunki. Kujat n. 3 metriä kapeita. Autoja toki mahtui niille (huoltoajo sallittua meinaan). Aamukahvit korkealla kattojen tasolla sijaitsevassa kahvilassa upeiden maisemien kera. Turistikierros Palazzo Falzonessa, St Paul’s Cathedralissa ja museossa. Palatsi oli mielenkiintoinen, historiaa täynnä. Sitä oli viimeksi asuttanut englantilainen taiteilija Olof Frederick Gollcher.

Mdinan Paavalin museossa museoiden tapaan maalauksia, kirkollisia kalleuksia, arvokkaita mutta tylsästi esitettynä. Opasteet ja asiakaspalvelu, no sitä ei ollut.

Medinan kyljessä on Rabat, itse asiassa samaa kaupunkia.  Söimme lounaan hauskassa pikku paikassa nimeltä Cuckoo’s Nest Tarvern: neljä pöytää, tarjolla itse tehtyä hyvää  makaronilaatikkoa “Timpana” (ruoka oli ikään kuin lasagnelevyjä olisi pinottu tiiviisti päällekkäin välissä rusketa kastiketta ja jonkin tiedon mukaan aivoja, perinneruokaa). Mamma tarjoili ja isopappa naukkaili olutta (ja jotakin muutakin) ja seuraili tilannetta sivummalta.

Kirkot olivat Maltan kirkkojen tapaan hienoja. Pyhän Paavalin katedraali Mdinassa ja Pyhän Paavalin kirkko Rabatissa kunnioittavat sitä, että Paavali oleskeli Maltalla kolme kuukautta haaksirikon seurauksena. Hän on asunut Rabatin Pyhän Paavalin kirkon alla olevassa luolassa. Se on tietenkin katolilaiselle Maltalle äärimmäisen tärkeä pyhä paikka. Myös paavi on käynyt luolassa v. 1990. Rabatin katakombit ovat kuuluisia.

Tulomatkalla pistäydyimme Craft Villagessa (käsityöläis- tai oikeastaan turistipyydysalueella; lasinspuhallusta, keramiikkaa, hopeaa, pitsiä ja kitsiä …). Mehän tietenski hankimme kuuluisia Mdinan lasilautasia ja koristelasia, eikä yhtään kitsiä.

Maltabussilla takasin Sliemaan. Hankimme viimeiset ruokatuliaiset lähimarketista: parmesaania, mortadellaa, nugaata… Viimeisenä päivänä illastimme samassa paikassa kuin ensimmäisenä päivänä (La Rive). Ruuan hinta-laatusuhde oli hyvä. Kolme ruokalajia, kahdet oluet tippeineen 50 euroa. Ruoka kaiken lisäksi oli hyvää. Ja eiku pakkaamaan.

29.5.2010 Lauantai Kotia kohden

Aamulla lentokentälle ja sieltä Bulgarian Airway -yhtiön koneella Helsinkiin

Kokonaisuudessaan

• Malta on suositeltava, helppo kohde. Maltalaiset ovat rentoa, mukavaa ja ystävällistä väkeä.

• Maltan yleisilme on vauras, siisti ja jämpti. Uskonnollisia symboleja näkyy katukuvassa paljon

• Englannilla pärjaa, mutta maltalaisten puhuma englanti välillä mielenkiintoista.

• Valetta ja Mdina ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja.

• Retket bussilla  Gozolle ja Hagar Qimin muinaismuistoille hienoja. Matkustaa voi ja kannattaa nimenomaan bussilla. Tuskin kannattaa vuokrata autoa (ruuhkaista, ajokulttuuri ei kovinkaan skandinaavista, vasemmanpuoleinen liikene, ..)

• Ruoka osittain huippua kuten ravintolassa Le Artist, osin täysin kelvollista. Nälkää ei päässyt näkemään.

• Viikon loma ihan riittävän pituinen. Seuraavaan viikkoon olisi mahdollista ohjelmoida lisää maaseuturetkiä.

• Näihin kuumiin maihin ei kesällä kannata lähteä kävelymielessä. Hiki päässä kävelyt jäävät vähiin.

• Perinteistä rantaelämää voi hän, joka sitä etsii, paremmin viettää ehkä muualla ns. aitojen hiekkarantojen lomakohteissa. Maltalla kivikkorantoja ja uima-allasalueita -”Lidoja”.

• Seuraavan kerran kannattaa valita vähän parempi hotelli.

Edellisen Skotlannin matkan (vuonna 2006) jälkeen jäi tunne, että sinne pitää vielä joskus palata. Ei muuta kuin suunnittelemaan matkaa ja  matkareittiä. Netin ja sähköpostin avulla suunnittelu, ennakkovaraukset yms. on helppoa.. Brittein saaret on hieno seutukunta sen vuoksi, että B&B-paikkoja on tarjolla mukavasti. Ne eivät tosin ole kovinkaan edullisia, kahdelta hengeltä 50-100 euroa/yö. Aholan Harri evästi matkan suunnittelussa, kiitos siitä hänelle. Aluksi ajattelimme, että matkustaisimme julkisilla kulkuvälineillä, mutta rikottu polvi ei kauhiasti pojassa ollut parantunut. Epäilys oli suuri, että hennot polvet ja rinkan kantaminen siirryttäessä paikasta toiseen ruineeraisi matkantekoa merkittävästi. Joten jo suunnittelu­vaiheessa vaihdoimme julkiset kulkuvälineet vuokrattuun autoon. Tarkoitus kuitenkin oli kävellä, kävellä ja kävellä - niin paljon kuin kroppa kestäisi.  Ja sitten matkaan.

Torstai 9.7.2009 Edinburgh

Lentäen Heathrowin kautta Edinburghin kentälle. Matkan aluksi vietimme 3 päivää Edinburghissa, joten emme vuokranneet autoa kaupunkipäiviksi. Siispä bussilla lentokentältä cityyn, Haymarketin pysäkillä ulos ja reippaasti kävellen majapaikkaan. Hiukka nolotti, kun tuli koputeltua väärälle ovelle: Googlen Street-view oli aika suurpiirteinen. Oikea paikka - Amaryllis Guesthouse - löytyi naapurista. Majapaikka oli ihan OK - iso huone ja suht. toimiva kylppäri, ikkunat sisäpihalle. Rauhallista. Majoittumisen jälkeen ei muuta kuin kaupungin keskustaan kävellen, matkaa ehkä kilometri.

Päädyimme Royal Milen kulmille. Alue on vanhinta osaa kaupungista. Paljon pieniä kujia, jotka laskevat laaksoon. Laakson toisella puolella on uudempaa - no uudempaa ja uudempaa, 1700 luvulta - kaupunkia. Siellä ovat myös kauppakadut Princes street. George street ja Queen street. Pieneltä laaksoon viettävältä kujalta läheltä linnaa löytyi Harrin suosittelema pub The Halfway House (24 Fleshmarket Close, Edinburgh) - vuoden 2008 Camran valitsema paras pub. Se olikin todella viehättävä pieni paikka. Olut erinomaista. Ateriaksi haggis ja Shepard’s pie.  Ollaan havaittu, että ensimmäisenä päivä kannattaa käydä “tylsällä” kiertoajelulla - siinä saa hyvän yleiskuvan “mestoista”. Joten seuraavaksi tehtiin sightseeing kaksikerroksisella bussilla - ja yleiskuva saatiin. Mm. John Foxin talo tuli katsastettua sillä reissulla. Sää vaihteli mielenkiintoisesti; välillä helle, hetken päästä hyvinkin koleaa, ei kuitenkaan satanut. Illan päätteeksi aidot fish and chipsit kioskilta huiviin. Rasvaista mutta hyvää.

Perjantai 10.7.2009 Edinburgh

Päivä Edinburghin linnassa ja linnan liepeillä. Vaikuttava ympäristö ja upeat maisemat. Ilmakin oli mainio koko päivän - auringonpaistetta lähes pilvettömältä taivaalta. Katsottiin kaunis lasimaalaus pienessä St Margaret’s Chapelissa, muinainen vankila, kruunun jalokivet ja Stone of Fortune. Sinänsä nähtävää ei ollut kovin paljon vaan sopivasti. Säkkipillin soittaja soitti isänmaallisia säveliä ja kello yhdeltä laukaistiin valleilla tykki - jee. Linnan jälkeen kävimme Camera Obscurassa, ihan siinä linnan vieressä - kiinnostava. Kuva pojasta ei ole “obskura” mutta melkein, sillä kyseisen härvelin näkökenttä oli sama kuin pojalla. Iltaohjelmaa mietittäessä keksittiin mennä kysymään turisti-infosta konserteista. Seuraavana päivänä eli lauantaina olisi ollut tarjolla Grosby, Stills and Nash. Tultiin toisin ajatuksiin, kun kuultiin, että perjantaina on Ry Cooderin ja Nicky Lowen konsertti. Ei muuta kuin lippuja hankkimaan (yht. 130 €). Konsertti oli hieno - paljon tuttuja kappaleita ja sopivasti uusia. Mukana olivat myös Joachim Cooder ja naislaulaja Juliette Commagere.

Lauantai 11.7.2009 Edinburgh

Bussilla nro 27 suoraan majapaikasta Royal Botanical Gardenin portille. Loistokas puutarha. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Erityisesti kivikkopuutarha mahtavine ikivihreine kasveineen, vesiputouksineen, puroineen ja kukkivine perennoineen oli viimotten päälle . Kiinalainen puutarha, jossa on Kiinan ulkopuolella maailman suurin kiinalaisten kasvien kokoelma, oli myös katsomisen arvoinen. Ei hassumpi ollut niittykään. Puutarhassa oli lisäksi ikebana-näyttely. Iltapäivällä ostoksilla ja kuuden paikkeilla illallinen Harrin suosittelemassa intialaisessa ravintolassa Verandah. Valitettavasti meidän lisäksemme ei ollut kuin kaksi asiakasta ja muutama take away -annosten hakija. Ruoka sinällään ei ollut huonoa, mutta ei kovin kummoistakaan. Ilmeisesti syrjäinen paikka ja kova kilpailu ajaa ko. paikan ennen pitkään alas.

Sunnuntai 12.7.2009 Edinburgh

Kunnon turistien tavoin heti aamusta taas bussilla keskustaan. Ensin tutustuttiin Gladstone’s Landiin, 1600-luvulta peräisin olevaan varakkaan kauppiaan taloon. Pohjakerroksessa oli aikoinaan myymälä, yläkerroksissa asuinhuoneet. Toiseen kerrokseen, jossa isäntä otti vastaan liiketutut, pääsi suoraan kadulta pieni portaita pitkin. Talo sijaitsee Royal Milen varrella, ei kovinkaan kaukana linnasta. Mielenkiintoinen, hyvin opastettu ja hoidettu paikka. Jokaisessa huoneessa oli eri opas ja varsinkin ensimmäisen huoneen vanha rouva jäi mieleen. Talo kuuluu The National Trust for Scotland -nähtävyyksien joukkoon. Kannattaa visiteerata niissä. Lounaalla käytiin Dome-ravintolassa, sijainti George Streetillä. Hieno sisustus ja lounaskin oli hyvä eli hinta/laatusuhde ok. Tarjoilijoita pyöri ympärillämme ainakin puoli tusinaa - ei tuntunut olo yksinäiseltä. He eivät toki häirinneet.  Seuraavakin turisteerauskohde oli myös National Trustin nähtävyys eli 1700-luvun loppupuolen porvaristalo Georgian House, Princess streetin länsipäässä. Kiinnostava videoesitys porvariston elämästä. Keittiössä hauska papparainen kertoi keittiöpuolen elämästä todella leveällä skottimurteella. Molemmissa taloissa National Trust oli palkannut oppaiksi eläkeläispapparoita ja -mammoja, jotka olivatkin erittäin innostuneita ja asiantuntevia. Ilma päivällä aidon skottilainen - kylmää - aurinkoista - sadetta. Illalla syömässä Grassmarketin tuntumassa Howies Restaurantissa. Parasta ruokaa toistaiseksi, eikä hintakaan ollut paha.

Kaiken kaikkiaan Edinburgh on käymisen arvoinen paikka -suosittelemme..

Maanantai 13.7.2009 Aviemore

Haettiin vuokra-auto lentokentältä. Olin varannut pienimmän mahdollisen automaattivaihteistolla varustetun auton. Saimme suurimman mahdollisen - Landroverin citymaasturin, kaikilla herkuilla. Oltiin lähdössä pohjoisen pienille vasemmanpuolisen liikenteen teille - siis haastetta ajamiseen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin selvittiin hyvin, vaikka silloin tällöin vasemman reunan hallinta oli vaikeahkoa. Onneksi reunoissa oli yleensä “soittoraitaa” tai metallisia pieniä kohoumia. Ei, kuten Irlannissa, puolen metrin korkuista kiviaitaa…  Matkaan lähtö ja oikean tie löytäminen lentokentän vuokraamosta lähtiessä oli naurettavan ja itkettävän välimailla. Seitsemän roundabouttia kuudella liittymällä per boutti - aja ne nyt sit kerralla oikein. Ensimmäinen yritys päätyi takaisin lentokentälle. Paikalliset tosi ystävällisiä: Kysyttäessä neuvoa vastaukset olivat “Helppoa, tuosta ja tuosta, siitä kasinon vierestä käännyt neljänteen liittymään”. No joo. Lopulta päästiin kuitenkin matkaan ja ylitettiin hieno pitkä silta.  Matkalla pysähdyttiin lounaalle Pitlochryyn. Alkoi hiukka sadella, joten päätimme lähteä hiljakseen ettiäpäin.

Saavuimme hyvissä ajoin Aviemoreen, majapaikkaan nimeltä B&B Dundroamin. Nälkä! Isännät suosittelivat Gairngormin hotellin ravintolaa, yes perusruokaa, hyvää olutta. Ruokailun jälkeen hiukka kävelyä. Viehättävä juna-asema ja upeat näkymät vuorille. Niitä olikin joka puolella. Takaisin kämpille ja nukkumaan.

Tiistai 14.7.2009 Aviemore

Kävelyretki Rothiemurchusin kansallispuiston alueella. Kierrettiin kaksi järveä Loch an Eilein ja Loch Gamhna. Mukavaa maastoa, polut kuin meidän keskuspuiston kävelyteitä, maisemassa hiukka enemmän polveilua. Upeat vaarat reunustivat reittiä. Välillä samalla reitillä oli enemmänkin ihmisiä, mutta pitkät pätkät saatiin kävellä ihan itseksemme. Matkan puolivälissä alkoi sataa, mutta ei se haitannut. Oli kuitenkin lämmintä. Illalla lähdettiin etsimään The Old Bridge Inniä. Hiukka oltiin alussa väärässä suunnassa, mutta löytyihän se lopulta. Ruoka ja olut OK. Päivän aikana tuli oikein kunnolla käveltyä eli n. 25 km! Huima saavutus. Illan päätteeksi katselimme luonnon järjestämää väritulitusta Gairngormin huippujen tuntumassa. Punainen, punaisempi, punaisin.

Keskiviikko 15.7.2009

Aamulla ajettiin Gaingormin huipun juurelle. Talvisin tämä on ilmeisen vilkas laskettelualue. Perillä noustiin rinnejunaan, jolla pääsi näköalarakennukselle lähelle huippua (1244 m). Luontoon ei päässyt, ainoastaan näköalaterassille. Taivas oli pilvessä, joten maisemien ihailu jäi vähiin. Oli palattava alas lähtöasemalle. Sieltä lähdimme kävelemään polkua ja maisema avautui aivan uudella tavalla.Polveileva, avoin maasto ja Loch Morlich siinsivät pilvien lomasta.  Hyvin nopeasti hävisivät ihmiset ja hälinä ympäriltä. Syötiin eväät luonnossa mäkäräisten pöristessä korvissä - olo oli kuin Suomen Lapissa.  Ukkonen jysähti uhkaavasti - harmi. Jouduimme palaamaan autolle, olisi sitä mielellään kävellyt kauemmaksikin.

Ajoimme majapaikan kautta visiitille Tomatinin viskitislaamoon. Olivat lomalla, mutta myymälä nyt kuitenkin oli auki. Mukaan tarttui litra Tomatinin singlemalttia. Illalla syömässä Aviemoren intialaisessa. Hyvää - parempaa kuin Edinburghin vastaavassa.

Torstai 16.7.2009 Loch Ness

Matka jatkui heti aamusta Loch Nessin rannalla sijaitsevaan Drumnadrohitin kylään. Reitti kulki Invernessin läpi ties kuinka monen roundaboutin kautta. Suht lyhyt matka, joten olimme perillä jo klo 10.00. Ajettiin kylältä Urguhart Castleen. Kiva paikka, hienot näkymät Loch Nessille ja mahtavan kaunis ilmakin sattui! Turisteeraamisen ja turistilounaan jälkeen takaisin Drumnadrohitiin ja kävelylle metsäpolulle. Näyttää olevan niin, että jokaisessa kylässä on jonkinlainen oma “walk”, jota kyläläiset hoitavat hyvin. Ehkä kylällä pitää olla merkitty oma polku, koska jokamiehen oikeutta ei Skotlannissa ole, ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin Suomessa. Vaatimustasoltaan polut ovat vaihtelevia. Tällä polulla oli jyrkkä nousu alkuun, mutta ponnistus Craig Monielta-kukkulle palkittiin upealla näköalalla kylälle ja Loch Nessille. Kukkula on saanut nimensä viikinkisoturin mukaan; viikingit ehtivät matkoillaan myös Loch Nessille. Kävelyn jäkeen majoitumme  Fiddler’s Inniin.   Suihkusta tuli lämmintä vettä - ilman suihkukonetta ja kunnon paineella. YES!   Illan suussa kävelimme 10 minuuttia Camran suosittelemaan Benleva Hotellin pubiin,. Hyvää olutta, kohtuullista pubiruokaa. Takaisin majapaikkaan. Koko päivän hieno ilma. Illalla alkoi sataa.

Perjantai 17.7.2009 Ullapool

Aamulla satoi kaatamalla, mutta keli parani hiljalleen, kun lähdimme kohti Ullapoolia. Käytiin matkalla Glen Ord -tislaamolla. Viskitislaamot ovat viehättäviä paikkoja.  Kuinka ollakaan, litra singlemalt viskiä - Singleton-merkkistä - tuli väkisin matkaan. Mahtuuhan sitä Landroveriin. Luonto muuttui sitä karummaksi ja jylhemmäksi mitä pohjoisemmaksi saavuimme. Aivan upeita maisemia. Oltiin jossain vaiheessa ylätasangolla. Ullapooliin laskeuduttiin meren pinnan tasolla. Ullapool on pikkukaupunki, vähän siellä on outoja kuskeja.  Kaupunkia ympäröi meri ja korkeat kukkulat. Tehtiin paikallinen “walk” läheiselle kukkulalle. Maisemat jälleen mykistivät. Illalliseksi kalaa pubin yläkerrassa. Toinen kaloista oli lähes ok mutta toinen oli leivitettyä turskaa? Parempaa olisi saanut fish and chip -kioskista. On se metkaa, että ollaan meren äärellä, mutta kalaruoka on lähes ala-arvoista. Onneksi joka paikassa on hyvää olutta. Itse keskityin aleihin. Majapaikkamme Morefield Motellin majoitustilat eivät ihan olleet ykkösluokkaa. Huone oli maan tasalla kuten aina motelleissa - käynti suoraan pihalle. Huone oli pieni, kostea ja kylmä. Vesihuolto oli kuitenkin ok ja isäntäväki mukavaa. Kävelykilometrejä 10.

Lauantai 17.7.2009 Ullapool

Edelleen sadetta, mutta lähdettiin kuitenkin reippaasti laivaristeilylle. Matka kesti kaikkiaan 4 tuntia. Hylkeitä, lintuja, kallioita ja merta. Satoi koko matkan, mutta ei se haitannut. Laiva ajoi Summer Isles -saariryhmän ainoalle asutulle saarelle - Tanera Morille. Paikallisessa postitoimistossa joimme teet ja hankimme pari saaren omaa postimerkkiä. Miten jatkossa sähköpostimerkkien kanssa?

Iltapäivällä oli vuorossa Inverewen puutarha. Se on myös National Trustin kohde. Miten näinkin pohjoisessa kasvaa myös etelästä peräisin olevia kasveja? Matkaa tehtiin huimien maisemien halki. Harmillista, kun satoi koko ajan. Puutarha oli upia ja lajirunsaus vallan merkillisen suuri. Vähän oli kosteata. Tämäkin päivänkakkara vaikutti kuin olisi tukka sekaisin sateesta. Ei vaiskaan, taisi olla luonnostaan hiukka repaleisen oloinen. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka.  Motelliin palattuamme pakattiin laukut valmiiksi aamua varten ja mentiin syömään. Motellin ravintola oli rankattu paikkakunnan parhaaksi ruokapaikaksi. Se oli ääriään myöten täynnä. Joku laiva oli jäänyt lähtemättä sinä iltana saarille ja matkustajat kuluttivat aikaansa syömällä. Onneksi olimme varanneet pöydän. Alkupalana syöty oli haggis todella hyvää. Jättikupillinen simpukoita paikan special kastikkeella oli hyvää. Langustiinit olivat friteerattuja, mutta ihan ok.

Lauantai 19.7.2009 Isle of Skye

Poistuttiin aamulla sateisesta Ullapoolista ja otettiin suunta kohti Portreeta Isle of Skyella. Matkaa reilut 100 mailia osittain pikkuteitä. Ajoaika reilut kolme tuntia. Suurimman osan matkasta satoi ja oli pilvistä. Itse asiassa osan matkaa ajoimme pilvessä. Varsinaisen Skyen maisema on oman näköistään, jylhää ja karua. Portreessa - viehättävä pieni kaupunki - majapaikkamme oli pari yötä B&B Braeside. B&B oli perheen ylläpitämä huusholli, jossa 3 vuokrattavaa huonetta. Ainoa pieni haittapuoli oli se, että kylpyhuone ja wc sijaitsivat käytävällä. Se oli kuitenkin vain meidän käytössä. Isäntäväki oli poissa, breakfast jouduttiin syömään pari kertaa ulkona. Tämä toki hyvitettiin hinnassa. Varaisännän virkaa hoiti perheen poika, oikein mukava ja avulias.  Pitihän sitä taas kävellä kylän oma “walk”. Satoi kaatamalla, mutta kuitenkin oli kiva kävellä. Maisemat polun varrella merelle päin todella hienot (blogi taitaa hiukka toistaa itseänsä?). Hieman huimasi - saniaiset olivat petollisen tiheitä, mutta tuskin olisivat hidastaneet putoamista jyrkältä kalliolta, jos jalka olisi sattunut lipeämään mutaisella polulla…  Illalla mentiin syömään mereneläviä, oltiinhan meren rannalla. Mutta, mutta… jouduttiin taas toteamaan, että kunnollista merenelävää ei saa. Ruoka oli todennäköisesti pakasteista valmistettua ja tavanomaisen tavanomaista. Toinen meistä luovutti ja siirtyi liharuuan puolelle. Lammasta njam, mutta ei sitä ollut ei ruokalistoilla vaikka ulkona niityillä laumoittain - joten normaalia palapaistia lautaselle. Ei ole Skotlanti ruokamaa.

Maanantai 20.7.2007 Isle of Skye

Satoi …

Aamulla lähdettiin saaren pohjoiskärkeä kiertämään. Aluksi patikkareissua siten, että kiivettiin hyvinkin loivaa rinnettä pari kolme kilometriä Old Man Storrille (mitähän nimi tarkoittaa). Kuvaa kun katsoo, näkee pari ihmistä rinteessä, joten Storrin  koko on aikamoinen (Esitteen mukaan se on yhdentoista päällekkäin pinotun kaksikerrosbussin korkuinen).  Lähelle päästiin, mutta ei siinä kelissä ihan perille asti, melkein kuitenkin. Oli todella kova tuuli ja vaakasuora kaatosade ja rinnekin jyrkkeni lopussa aika huimaksi. Old man oli vaikuttava sateessakin ja ehkä juuri sateessa. Reitillä välillä sysimustaa metsää, niittyä ja ylempänä louhikkoa. Metsä Skotlannissa on aina istutettua ja hyvin tiheätä. Ylemmäksi ei voinut mennä, kun alkoi tuntua, että tuuli vie mennessään. Tavattiin Storrilta alas tultaessa suomalainen pariskunta, joka oli liikkeellä junalla ja bussilla. Matkustaminen siis julkisilla välineillä onnistuu. Sade vähän häiritsi ympäristön katselua, mutta nähtiin kuitenkin Storrin lisäksi huima vesiputous, jyrkkiä kallionkielekkeitä, kotiseutumuseo ja ylipäätään Skotlannin raukkoja rajoja eli karun kauniita maisemia. Uigin-kaupungin kautta majapaikkaan.

Illalla taas pieni ongelma ruokapaikan suhteen. Yritettiin edellisen illan bistron “fine dining” -puolta, mutta ruokalista oli sama kuin karvalakkipuolella, vain hinnat olivat kalliimpia. Pähkäiltyämme ruokalistaa saatiin lähdettyä pois tilaamatta - jee. Eksyimme pieneen ravintolaan kadulla olevan kyltin houkuttelemina. Kyltissä mainostettiin shankkia eli haudutettua lampaanpotkaa. Paikka oli karu, ehkä hiukka ruokalaa muistuttava kotiruokapaikka. Yllätys oli, että tarjoilijana oli nuori suomalainen opiskelija. Shank oli hyvää, samoin perunat. Shankkia oli muuten tarjolla tasan kahdelle pariskunnalle eli söimme ravintolan, ehkä Portreen, mahdollisesti koko Skotlannin viimeiset lampaanpotkat…

Tiistai 20.7.2007 Black Cuillins ja Kyle of Lochalsh

Aurinko paistoi!

Jätimme hyvästi Portreelle ja ajoimme lantikalla Black Cuillinsin polkujen päähän. Kiivettiin reitti 22 parkkipaikalta Loch Coire Laganille. Matkaa edestakasin 6,6 kilometriä. Ei siis kovin pitkä retki, mutta mäki ylös pani puuskuttamaan. Siis aikamoista nousua koko matkan pienelle järvelle. Maasto avointa ja kivikkoista. Loppupäässä pienen matkaa lähes pystysuoraa kalliota. Merja heivas ennen sitä, minä jatkoin järvelle. Järvellä oli aika paljon patikoitsijoita. Oikein mukavaa väkeä. Kyllä sinne ylös kipusi, mutta järveltä takasin, se oli aika haastavaa se. Kallioseinämä tuntui tosi jyrkältä alaspäin tullessa, eivätkä kengän alla vierivät pikkukivet yhtään helpottaneet alaspäin kapuamista. Jyrkkä kohta onnellisti alas, eväät luonnon helmassa ja paluu parkkipaikalle.

Ennen kuin jätettiin Isle Of Skyy, pitihän sitä käydä Taliskerin viskitislaamossa. Ja pitihän sitä kartuttaa kokoelmaa savuisen turpeenmakuisella. Oliks se hyvää? Oli sit vissiin. Seuraava majapaikka Tigh a Cladoch oli toisella puolen Kyle of Lochalshin isoa siltaa. Isäntämme Murdo Mathesson oli sympaattinen vanhemman puoleinen setäimmeinen. Sedällä oli olohuoneesta tuhannen punnan näkymä lahden yli Red Cullinseille. Oli se niin mainio setä, että oli sirotellut matkailijoille kieltolappuja pitkin petihuonetta “älä syö ruokaa makuuhuoneessa”, “älä pidä ikkunoita auki, jos sinulla on valot huoneessa”, “älä siirrä matkatavaroitasi ikkunan kautta”. Olivat erinomaisen tärkeellisiä ohjeita. Mister Murdo varasi meille hienosti pöydän pieneen, Skotlannin reissun parhaaseen ravintolaan The Waverley Restaurantiin, joka sijaitse parin kilometrin päässä Kyle of Lochalshissa. Koska ravintoloitsija oli hollantilainen, saimme vihdoin mereneläviä: alkuruokana Skink eli kalakeitto ja pääruokana kampasimpukoita. H y v ä ä!

Keskiviikko 22.7.2009 Matkapäivä kohteena Stirling, lähemmäksi lentokenttää, lähemmäksi Suomea.

Lähtö aamulla aikaisin. Alkumatkalla kohteena Eilean Donan Castle. Hiukka ylimainostettu paikka. Maisema ympärillä ihan hieno, mutta itse linna? Ilma aurinkoinen ja kirkas.

Ajomatka Stirlingiin kesti kaiken kaikkiaan viisi tuntia. Kuljettiin halki tosi hienojen, osittain myös tuttujen maisemien ja tuttujen paikkojen, kuten Fort William, Glen Coe, The Kingshouse, Inveroran Innin järvi ja tienhaara… Ne tulivat tutuksi West Highland Waylla heinäkuussa v. 2004. Matkalla pari tiukkaa sadekuuroa, muuten aurinkoista ja maisemalle sopivan kaunis keli. Ennen Stirlingiä pysähdyttiin pikkukaupunkiin nimeltä Callander. Oikein kiva paikka. Skotlannin parasta expressoa - jee. Perillä Stirlingissä oltiin iltakuuden jälkeen. Huone oli pieni ja ahdas, emäntä mukava. Stirling jäi näin matkan loppuvaiheessa hiukka etäiseksi. Ei enää oikein turisteeraminen irronnut.

Torstai 22.7.2009 Suomeen

Kohti Edinburghin lentokenttää heti aamiaisen jälkeen. Oltiin opittu käyttämään lantikan navigaattoria ja kas lentokenttä löytyi ilman suurempia pyörimisiä roundabouteissa - jee.

Kotona yöllä klo kahdentoista paikkeilla.

Fantastisena jäi mieleen

• maisemat ehdottomasti
• kävelyreittejä paljon - jokaiselle jotain - vaativille vaikeita, hennoille helppoja ja kaikkea siltä väliltä
• arkipäivä toimii Skotlannissa
• ilma mukavan viileä, sateeseenkin tottuu. Ei sitä alvariinsa Skotlannissa satanut.
• skotit vallan mainioita ihmisiä
• pubit, ale, … mitens meinas unhottua, viski.

Haasteet

• skotit perineet etelämpää kuuluisan englantilaisen keittiön
• suihkukonee. Harvassa B&B:ssä pystyi kunnolla, siis meinaan siten miten kotomaassa on tottunut, ottamaan suihkun. Kuumasta vedestä jossain jopa varoitettiin :-).
• Skotlanti on aika kallis maa turisteerata (majoitukset, “ruoka”, …)

Hieno reissu, paljon nähtiin, paljon jäi näkemättä. Skotlanti aiheuttaa riippuvuutta!! Ei muuta kuin joskus uudestaan.

Ps. Lisää skotlannin retkemme kuvia osoitteessa http://eskotuomi.kuvat.fi/kuvat/Matkat/Skotlanti%20hein%E4kuu%202009/

20.2.2010

Ohessa lyhyt matkakertomus helmikuussa 2010 tekemästämme risteilystä Punaisellemerelle. Tekstin joukkoon on laitettu muutamia kuvalinkkejä (alleviivattu sininen teksti).  Tämä kirjoitus kertoo lähinnä matkasta. Tuolla alempana on kuvauksia kuvineen Luxorin, Wadi Rumin, Petran ja Kairon retkistä.

Lentäen Sharm el Sheikhiin, josta risteily alkoi. Koneesta astuttaessa  aikamoinen lämpötilashokki: Helsingissä lähtiessä -22  ºC, perillä + 28 ºC.

Laivalla aluksi risteilyisäntä Jukka Helinin lyhyt selostus yleisistä asioista sekä Luxorin kohdeinfo. Laiva - Kristiina Brahe - entinen Bore “0″ oli viehättävä vanhan ajan laiva. jopa yksi salongeista “Navigare ” oli lähes alkuperäisessä ulkoasussa. Laivalla tunnelmalliset ravintolapalvelut, kansitilat. Ei uimamahdollisuuksia. Laiva purjehtii viimeistä kautta, syksyllä käytössä on uusi laiva.

Infon jälkeen pidettiin tärkeelliset pelastautumisharjoitukset. Illan päätteeksi kävimme syömässä á la carte -ravintolassa (Kotka). Kissakala oli hyvää. Syönnin jälkeen nukkumaan. Hytti ihan ok, pieni mutta toimiva. Luonnonvaloakin tuli katonrajassa olevasta pyöreästä ikkunasta.  Yön aikana laiva siirtyi Safagan satamaan.

21.2.2010

Aamulla aikainen herätys, retki Luxoriin. Lounas syötiin hienossa hotellissa. Ravintolan alkuruuat, pääruuat ja järkiruuat eivät olleet kovinkaan hääppöisiä, kuitenkin syötäviä. 8,5 pronttista olutta tuotiin neuvottelematta ja se maksoi 7,5 euroa. Siihen kuumuuteen se oli hyvää. Lämmin jälkiruoka   pullamössö jäi mieleen. Ruokailun pilasi turha kiire, naiset odottivat kuitenkin ulkona huussiin pääsyä 20 minuuttia. Kokonaisuudessaan retki kesti noin 13 tuntia, mutta oli sen arvoinen.  Illallinen ‘a la carte -puolella, ja nukkumaan.  Laiva skiklasi yön aikana Jordanian Akabaan, tavoitteena nähdä  autiomaa ja  tarun hohtoinen Petra.

22.2.2010

Rauhallinen aamu!  Ennen Wadi Rumin autiomaaretkeä professori Jaakko Hämeen-Anttila luennoi aiheesta “Länsimaisen kulttuurin juuret”. Kiinnostava ja hauska luento, jossa hän kertoi mitä länsimaat ovat saaneet iislamista. KAIKEN, sanoi Hämeen-Anttila!    Mieleen jäi luennosta:

• Sivistyksen siirtymisen ketju: Egypti/Mesopotamia => Kreikka => Lähi-itä / Islam => Eurooppa.
• Sana “Eurooppa” on peräisin Lähi-idästä. Tarkoittaa länttä.
• Pythagoraan teoreema (suorakulmaisen kolmion kateettien neliöiden summa on hypotenuusan neliö) ei ole Pythagoraan, vaan se on alun perin Mesopotamiasta.
• Suurin osa tähtitaivaan nimistä on peräisin arabeilta.
• Kreikan alfa on alkuaan Foinikian härkää merkitsevä piirrosmerkki. Jossain vaiheessa kreikkalaiset käänsivät aakkosia nurin niskoin, ja härkämerkistä syntyi A.
• Numerot 1,2,3, …  : Intia => Lähi-itä =>  Eurooppa. Myös nolla (. eli piste) tuli tätä kautta.

Luennon jälkeen busseilla Wadi Rum autiomaakeskukseen. Matka ei ollut pitkä. Mennen tullen ajettiin Akaban kaupungin läpi. Sen tunnetuin maamerkki on 130 korkea lipputanko, jossa liehuva lippu on kooltaan 30 m x 60 m. Lippu ei ole Jordanian lippu vaan Arabivallankumouksen lippu.   Eilat näkyy Israelin puolella, eli se on Akaban rajanaapuri. Yksi tie vie Saudi Arabiaan ja Egyptikin näkyy Akabanlahden toisella puolella. Maailma on siis pieni.

Laiva ei liikkunut yön aikana Akabasta mihinkään. Jotkut ehtivät käydä iltaa viettämässä kaupungilla. Me emme jaksaneet.

23.02.2010

Lähtö Petraan klo 7.10. Oppaana oikein hyvä Henkka ja oikein hyvä paikallisopas, joka todella rakasti maataan: Kuningas on Jordaniassa kaikkivoipa ja ihmeellinen. Kuningas Abdullah II laittaa kuntoon tehottomat sairaalat, selvittää epäkohdat valepukuun pukeutuneena, kuuntelee “kansan radiota” ja ajaa itse koululaiset ajoissa kouluihin. Kieltämättä Jordaniassa tuntuu kaikki toimivan paremmin kuin Egyptissä ja se on selkeästi vauraampi maa. Tosin Jordanian väkiluku (5,2 milj.) on murto-osa Egyptin (noin 80 milj.) väkiluvusta.

Epäselväksi oppaan puheista jäi se, että millä Jordania oikein elää - kaliumilla, turismilla vai jollain muulla. Joku viisas tiesi kertoa, että Amerikan avulla - tiedä häntä. Veroprosentti on nolla alle 2000 euron palkasta. 800 euroa pidetään jo erittäin hyvänä palkkana, joten maksaako kukaan veroja? Kaikki vaikuttaa hyvin tasa-arvoiselta - naisten ei tarvitse maksaa esimerkiksi häistä, mies kustantaa elämisen ja maksaa avioeron yhteydessä kunnon korvaukset. Se on sitä tasa-arvoa? Avioeroprosentti on alle kolme; ovat rahan tuntevia nuo jordaanit. Koulutus- ja työ/uramahdollisuudet ovat samat miehille ja naisille. Samapalkkaisuus on toteutettu. Tiedä tuota  …

Lounas syötiin Mövenpic-hotellissa - taisi olla paikkana ja anniltaan parasta sarjaa joukkolounaiden sarjassa. Tosin joka paikkaan jonotettiin.  Olut maksoi 7 euroa. Koska lounas oli Petrassa niin tukeva, illallinen kuitattiin Navigare-baarin eväillä. Yöllä laiva lähti kohti Suezia, jonne tarkoitus saapua yhden päivän ja kahden yön jälkeen.

24.2.2010

Meripäivä Kristiina Reginalla. Kova tuuli ja aika koleaa aamupäivällä, Iltapäivällä aurinko paistoi ja ilma lämpeni. Aamulla jälleen Jaakko Hämeen-Anttilan luento. Kiinnostava aihe eli miten islam näkyy muslimien jokapäiväisessä elämässä.

Ymmärsin, että neljä Islamin pilaria ovat

• rukous (viisi kertaa päivässä)
• paasto (jos terveys sallii)
• pyhinvaellus ainakin kerran elämässä (jos terveys ja varallisuus sallivat)
• almuvero (n. 2% tuloista)

Jo 600-luvulla sosiaaliturva oli hyvin hoidettu Muhammedin ansiosta. Euroopassa päästiin suunnilleen samalle tasolle 1800-luvulla.  Koraanin lisäksi yhtä tärkeä on sunna eli oppineiden kirjoittamat kertomukset Muhammedin elämästä. Osa on hyvin ruohonjuuritason opetuksia. Esimerkiksi miten Muhammed ei syönyt liskoa. Ei tykännyt siitä. Monet noudattavat samaa tapaaa, vaikka liskon syönti ei sinällään ole kiellettyä.

Lounaan jälkeen oli lyhyt arabian oppitunti. Ei jäänyt mitään mieleen  - höh. Jo ennen matkaa hankittu lyhyt - todella lyhyt -  oppimäärä; lää = ei, sai jatkossakin riittää. Sillä pärjäsi hyvin Egyptissä.

Öljy, öljy, öljy. Egypti on omavarainen öljyn syhteen. Tosin myös tuulivoimalapuistoja näkyi.

Iltaa kohden pilvistyi ja nousi utu. Maisemat muuttuivat kerroksellisiksi. Hienoa.

Illalla arabialainen ilta, jonne järjestäjät toivoivat sopivaa pukeutumista. Pitihän sitä hankkia arabihuivi iltaa varteen. Laiva tarjosi arabialaisen illallisen eli seisovan pöydän täynnä arabialaista ruokaa. Ei iskenyt arabikeittiö, ei laivalla, ei koko matkalla.  Tosin syötyä tuli yllin kyllin -> ähky. Illallisen jälkeen naamiaiset ja arabiasuisten kilpailijoiden palkitseminen. Jotkut olivat nähneet paljon vaivaa. Voiton vei faarao Sepi I.

Alkuaan oli hiukka epäily siitä, miten meripäivän kestää. Itse asiassa lepopäiv, sillä Punaisenmeren maiset olivathyvinkin rauhoittavia.

Lisää merellisiä kuvia löytyy linkistä eskotuomi.kuvat.fi.

25.2.2010

Varhain aamulla herätys ja bussi kohti Kairoa klo 7. Satoi ensimmäistä kertaa.  Egyptissä oli talvi.  Lounas laivaravintolassa Niilin rannalla - pohjanoteeraus. Ruoka kylmää, kana kittanaa, kala mitään sanomatonta, palvelu huonoa, olutta ei saanut. Jos jotain hyvää pitää löytää, pitatyyppinen leipä oli juuri leivottua ja hyvää.

Paluumatkalla aikamoinen ukkosmyrsky. Salamat sinkoilivat ja Suezin satamassa aikamoinen tuuli. Hyvä ettei ihan palellut. Illallinen Kotka-ravintolassa. Laiva lähti kohden Sharm el Sheikhiä.

26.2.2010

Viimeinen varsinainen lomapäivä. Yllätys oli, että Kristiina Regina ei päässyt satamaan, vaan joutui jäämään redille. Italialainen laiva oli ajanut päin laituria ja saanut vuodon. 1400 matkustajaa oli evakuoitu. Kolme miehistön jäsentä oli menehtynyt. Myös Sharm el Sheikhissä oli yöllä ollut myrsky.

Aamu alkoi jälleen Jaakko Hämeen-Anttilan luennolla, aineena tällä kertaa “Islamilainen maailma tänään”. Esitelmä oli vähiten kiinnostava luennoista, mutta kuitenkin ihan hyvä. Hämeen-Anttila luennoi - tietysti, kuten hän itsekin totesi - etupäässä arabimaailman ongelmista. Niitä ovat esimerkiksi köyhyys, koulutuksen puute, demokratiavaje. Ymmärsin siten, että suhteessa islamiin  muslimit voidaan jakaa neljään ryhmään

• sekularistit (ei oikein mihinkään uskovat, näitä länsimaissa enemmistö, Lähi-idässä pieni vähemmistö),
• liberaalit,
• traditionalistit ja
• fundamentalistit (tähän joukkoon kuuluu myös hyvin pieni militanttiryhmittymä)

Yllättävää oli kuulla, että Saddam Husseinin aikana naisten asema oli Irakissa aika hyvä.

Kohdeinfo (Sharm el Sheikh ja Naama Bay) sisälsivät hyvää tietoa.

Meidän kuljetettiin satamaan pelastusveneillä ja sieltä busseilla Sharm el Sheikhin läpi Naama Bayhin. Se oli vartioitu ja aidattu tylsä turistirysä auringonpalvojille ja itsensä grillaajille. Kaikki maksaa: ranta, pyyhkeet, .. kaikki.  Tärkeellistä ostettavaa, ravintoloita, hotelleja, …   Jostain syystä venäläisiä oli paljon.

Varsinainen Sharm el Sheikh oli hiukka parempi. Siellä oli sentään basaari. Ei hirveästi kehumista kuitenkaan.

Lisää kuvia linkistä eskotuomi.kuvat.fi.

Paluumatka laivaan jälleen pelastusveneillä.

Muutama hajahuomio

Kaupankäynti paikallisten kanssa basaareissa, nähtävyyksien liepeillä: T u s k a a.    Tyrkyttämistä, melkein pakottamista ostamiseen. Vaatii tinkaamista. Tämän takia jäi aika vähiin matkamuistojen hankkiminen. Ainoat mainittavat: arabialainen keittokirja, pari sormustinta ja kuivattuja hibiskuksen eli kiinanruusun kukkia.

Kaupankäynti paikallisten kanssa puolivirallisissa merkeissä: Sujuu paremmin. Näytti olevan maan tapa, että paikallisoppailla oli “konnektionit” kauppiaisiin tai he myivät itse. Luxorin reissulla paikallisopas myi valokuvia. Petran kanjonissa kohdattiin sheikiksi pukeutunut paikallisoppaan tuttu DVD:eitä kauppaamassa. Kairon retkellä sai bussissa ostaa DVD:eitä, pyramidien liepillä oli mahdollisuus tehdä “edullisia” kauppoja papyruksistä. Kartusseihin ja t-paitoihin sai oman nimensä hieroglyfeillä kirjoitettuna. Sharm el Sheikhissä vietiin matkamuistomyymälään, vesipiippua polttamaan ja hibiskus-mehua juomaan.   Ei jäänyt paljoa käteen näistäkään. Paremmin kuitenkin kuin paikallisten kanssa asioidessa.

27.2.2010

Kotiinlähtöpäivä.  Kuljetus veneillä satamaan, busseilla lentokentälle (hieno kenttä ja riittävä Tax free) ja lopuksi lentokoneella Suomeen.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Kristina Cruises piti hyvää huolta, ehkä omatoimimatkaajan mielestä joskus liiankin hyvää. Laiva on kohta mennyttä maailmaa, meitä se palveli hyvin.

Pitäähän Luxor, Petra ja Pyramidit kokea. Ja ennen kaikkea autiomaa.

Lisää matkustamisen kuvia löytyy linkistä eskotuomi.kuvat.fi

Herätys aikaisin: 5.30. Eihän Epyptiin nukkumaan olla tultu. Lähtö laivalta 6.30  bussilla kohti Luxoria (muinainen Theba). Pari ensimmäistä tuntia ajettiin aavikolla, jossa ei juuri muuta näkynyt kuin hiekkaa ja viranomaisten tarkastusasemia. Pysähdyspaikassa beduiininaiset tekivät lapsineen, lampaineen, vuohineen, aaseineen bussinesta poseeraamalla turisteille. Se oli yksi euro per kuva. Pysähdyksen jälkeen maisemat muuttuivat Niilin kanavien ansiosta vehreämmiksi. Sokeriruoko-, tomaatti-, riisi-, maissi-, peruna-, … peltoja silmänkantamattomiin. Asumukset köyhän kansan asumuksia. Fellah ei ole samassa asemassa kuin virkaveljensä maanviljelijä Suomessa. Ulkoapäin huushollit kuin pommien jäljiltä.  Osin ulkonäköön vaikutti roskaisuus ja se että mm. sokeriruokoa kuivattiin matalien talojen katoilla. Opas väitti, että sisältä saattoivat asunnot olla todella viimotten päälle hienoja. Tiedä häntä, kun ei tullut käytyä. Pelloilla ei juuri näkynyt koneitä, ihmisiä sitäkin enemmän. Egyptissä 60 % ihmisistä saa elantonsa maanviljelystä.

Ensimmäinen varsinainen nähtävyys oli Memnonin kolossi Niilin länsirannalla, jossa hetken valokuvaustauko. Niilin länsiranta oli muinoin vainajille pyhitettyä aluetta - lännen maa.   Sille puolelle ei juuri rakennettu muuta kuin hautoja kuten Kuninkaiden laakson  faaraoiden haudat. Laaksossa  poikkesimme Ramses I:n, Ramses III ja Ramses IX hautakammioissa. Uskomattoman kauniita ja hyvin säilyneitä hieroglyfejä sekä seinä-/kattomaalauksia. Haudat on jo aikojen alussa ryöstetty putipuhtaaksi tavaroista, ainoastaan Tutankhamonin haudan esineistö on olemassa ja taltioitu Kairon egyptiläiseen museoon. Siitä myöhemmin lisää.  Upea kokemus. Ainoa huono puoli oli laaksossa vallitseva hirmuinen kuumuus: varmaan yli 35ºC.  Omaehtoiselle kierrokselle aikaa järjestäjät olivat varanneet sopivasti. Kuninkaiden laaksossa oli totaalinen valokuvauskieltro. Mitenkähän ne hallitsevat kännykamera??? Poislähtiessä kujanjuoksu rihkamakauppiaiden basaarin läpi. Egyptiläiset ovat järjestäneet joka suuremman nähtävyyden pakollisen reitin matkamuistobasaarien läpi. Höh!!

Seuraavaksi katsottin naisfarao Hatschepsutin kuolontemppeli. Alkuperäinen tuhoutui muinoin maanjäristyksessä, mutta restaurointi on tehty hienosti. Aikaa riittävästi - helle jatkui.

Siirryimme veneillä lounaalle Niilin toisella rannalla sijaitsevaan viiden tähden hotelliin. Joen vesi näytti saastaiselta vai oliko se Niilin kuulua kaiken ravitsevaa lietettä? Pikkupojat polskivat rantavedessä, kamelit ja aasit laidunsivat, siis ikiaikainen näkymä. Veneen henkilökuntaan kuului reipas pikkupoika, jolle tuli annettua henkilökohtainen juomaraha (40 senttiä).

Lounaalta suunnattiin Karnakin temppeliin. Kyseessä Amonin temppeli, jota Valtari kuvaa Sinuhessa. Vaikuttavia ovat mm. sisääntulo, hypostyylipiha, obeliskit, raunioitunut “kaikkein pyhin”, jne. Ottaen huomioon, että rakennukset ovat noin 3500 vuotta vanhoja, on alue hämmästyttävän hienosti säilynyt. Hypostyylipihassa 134 valtavaa pylvästä. Suurin osa niistä sortui, kun ranskalainen arkeologi keksi idean, että temppelipiha siivotaan laskemalla Niilin vedet sen läpi ==>  katastrofi. Perustat eivät kestäneet. Pylväät on kuitenkin saatu hienosti uudelleen paikoilleen.  Länsimaat ovat pystyneet ryöstämään täältäkin. Esimerkiksi yksi obeliskeista on Pariisissa (Napoleon).  Faaraoiden nimet oli Egyptissä tapana kirjoittaa kartussien sisään. Näitä oli temppelissä paljon. Ohessa kuva Thutmosis faaraon kartussista.

Yksi turistikummajaisuus: Arvon matkailijat kiertävät Amonin pappien vesialtaan eli pyhän järven laidalla olevaa pyhän pillerinpyörittäjän patsasta naimaonneen/hedelmällisyyteen liittyvään rituaaliin “luottaen”.

Paluumatka samaa reittiä takasin. Miehet pitkissä kauhtanoissaan näyttivät kokoontuvan teiden risteyksissä auringon laskettua. Sokeriruokopeltoja kulotettiin, minareettien valot loistivat pimeässä. Pitkä päivä paluu laivalle n. klo 7 illalla.  Ja eikun syömään.

Lisää valokuvia Luxorista löytyy linkistä eskotuomi.kuvat.fi.

Bussilla Akabasta tunnin verran pohjoiseen. Matkalla laaja rekka-alue ja viljelyksiä muovin alla. Kaukaa katsoen ne näyttivät järviltä. Autiomaakeskuksesta matka jatkui 80-luvulla parhaat päivänsä nähneillä Toyota pickupeilla upeiden maisemien halki. Punaisen, oranssin, keltaisen sävyt hohtivat. Wadi Rum on kansallispuisto, jossa vain beduiinit saavat asua. Matkalla pysähdyimme ikivanhoja kalliopiirroksia tutkailemaan.  Alueella ei ollut Mövenpick-hotelleja. Vierailimme kuitenkin beduiinien telttahotellissa, jossa joimme teet ja söimme taateleita ja seesamkeksejä. Maisemassa hienoa:

• eroosion kaivertamat kalliot
• värit
• maisemaan sopeutuneet ihmiset
• hiekka ja hiekkadyynit.

Hieno paikka. Näin helmikuussa kuumuus ei ollut mitenkään sietämätön. Lämpötila ehkä 24 C astetta.

Vain autiomaan yö ja tähdet jäi kokematta.

Lisää kuvia Wadi Rumista linkistä eskotuomi.kuvat.fi.

Lähtö Petraan klo 7.30. Parin tunnin ajo samaa Rauhan valtatietä kuin Wadi Rumiin mentäessä. Tie nousi yli 1000 metrin korkeuteen. Ensimmäiseksi pysähdyttiin näköalapaikalle, josta näkyi Mooseksen veljen mukaan nimetty Aaronin vuori.  Huipulle - Aronin haudalle - oli pystytetty valkoinen kappeli. Aaron kuoli 123-vuotiaana näkemättä luvattua maata.

Näköalapaikalta matka jatkui kohti Petraa. Bussi jätti turistikeskuksen, josta jatkettiin kävellen lievää alamäkeä uskomattoman upeaa kanjonia pitkin nabatealaisten kaupunkiin. Kanjoni oli kapea, värit ja muodot olivat käsittämättömän hienoja!  Noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen tultiin solan päähän, josta pilkotti kuvassa näkyvä “Aarrekammio“: kallioon hakattu rakennus, jossa beduiinit uskoivat olevan kätketyn aarteen. Sisään ei aarrekammioon päässyt, mutta ulkopuolikin oli vaikuttava.

Aarrekammiolta jatkui kierros. Reitillä kreikkalainen teatteri, mahtimiesten hautoja kaikki kaiverrettuina hiekkakivikallioon ja laakson päässä varsinaisten asumusten alue. Vain ylhäisten nabatealaisten hautaluolat ovat säilyneet. Kiven värien ilotulitus jatkui, jatkui ja jatkui. Autiomaan kivi tarjosi jopa make up -aineet.   Laakson päässä oli myös kreikkalaisen temppelin rauniot. Paimentolaisia on asunut luolissa niinkin myöhään kuin 1980-luvulla.

Ilma oli aivan erilainen kuin satamassa eli yllättävän kylmä (1000 m). Paikoitellen puhalsi kylmä viima pakottaen pukemaan päälleen fleeceä. Aurinko kuitenkin paistoi. Viimeisin etappi kävelyllä oli kristillinen kirkko tai oikeastaan sen erittäin hyvin säilyneet lattiamosaiikit ajalta noin 400 jkr. Mallia hienot.

Takaisin reippaasti kävellen ihaillen jälleen kerran solaa, joka Petraan johtaa. Uskomaton luonnon sola, jonka seiniin nabatealaiset ovat aikojen alussa tehneet jumalkuvia, alttareita ja vesikouruja. Historian mukaan ainoastaan veden myrkyttämällä roomalaiset pystyivät noin 2000 vuotta sitten valloittamaan Petran. Kävi muuten sääliksi hevonen, joka edelleen seisoi samassa paikassa kuin menomatkalla.

Kaiken kaikkiaan h i e n o paikka.

Lisää kuvia Petrasta löytyy linkistä eskotuomi.kuvat.fi.

Varhain aamulla kohti Kairoa. Satoi ensimmäistä kertaa.

Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kairon egyptiläiseen museoon. Varmaan yksi maailman parhaista museoista. Suuri, mutta ei liian suuri. Ennen kaikkea museon kokoelmat tekivät suuren vaikutuksen. Tekniikka pelasi: Kävijöille jaettiin ryhmäkohtaisella radiotaajuudella toimivat kuulokkeet, joiden avulla oppaan selostusta oli helppo seurata.  Valokuvaaminen oli ehdottomasti kielletty.  Kokoelmista mieleen painuvaa suuresta tarjonnasta olivat mm.

• Tutankhamonin haudasta löytyneet aarteet
• 4,5 tuhatta vuotta vanhat patsaat tavallisesta kansasta arkiaskareissaan. Patsaat olivat noin 30 cm korkeita ja hyvin realistisia.
• Pyöreäpäisen virkamiehen patsas - todella elävä
• Aitojen papyrusten värit
• Faarao Ekhnatonin huone. Se poikkesi kaikesta muusta. Mahtava reliefi, jossa faarao palvoo Atonia. Mielenpainuva oli myös faaraon patsas, joka toi Ekhnatonin piirteet lähes vastenmielisenä esiin - riippuvatsa. Nefertitin kauneus, …

Aikaa olisi saanut kulumaan enemmänkin, mutta piti jatkaa matkaa ensin lounaalle ja sitten pyramideille. Liikenne aivan kaoottista. Se menee joka uskaltaa. Suojatiet olivat harvassa. ihmiset pomppivat miten sattuivat autojen eteen. Varmin tapa ylittää katu oli kerätä tarpeeksi suuri väkimäärä ja sitten yhdessä rynnätä ylitykseen. Kuulemma autoilijoilla ole mitään vakuutuksia, peltikolareissa vahinko maksetaan osapuolten omista pusseista. Paikalliset lohduttautuvat järjestämällä nyrkkitappelun kolarin sattuessa.  Kairo on miljoonakaupunki (ehkä 20 miljoonaa asukasta). Asuinympäristöstä osa on suhteelisen siistiäkin, mutta hyvin suuri osa rähjäistä. Kiinnitti huomiota, että aivan uusienkin asuinalueiden talot rakennetaan vieri viereen - kujat n. 5 metrin levyisiä - kuten Euroopassa keskiajalla.

Ilma kirkastui, kun ajoimme Gizan pyramideille. Kolme kuuluisinta ovat yllättävän lähellä keskustaa (noin 25 km päässä) korkealla mäellä eli niistä on näköala koko Kairon yli. Ei ne loputkaan kovin kaukana ole - näköyhteyden päässä näiltä kolmelta. Kun käveli suurimman eli Keopsin pyramidin ympäri sai käsityksen sen valtavasta koosta. Kivilohkareet, joista pyramidit oli rakennettu olivat valtavia ja niitä on paljon, iso kivikasa. Seinämillä on lintuja kivien välissä paljon.  Hämmästyttävän hyvin pyramidit ovat säilyneet 4,5 tuhatta vuotta, kun ottaa huomioon vuosisatoja jatkuneen ryöstelyn, eroosion, saasteiden aiheuttaman rapautumisen ja turismin. Pyramidin sisään pääsi - toistaiseksi - tutustumaan, mutta tällä kunnolla ei ollut oikein asiaa sinne. Jos pyramidit ovat isoja, niin on se Sfinksikin iso.

Ei turhaan maailmanperintökohde.

Lisää kuvia linkistä eskotuomi.kuvat.fi.